sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

the moonlight lights up the galaxy



IMG_2550

Viimeisen tarinan vuoro. Jännittääkö? Mua jännittää vähäsen, mutta oon käynyt tän tarinan monen monta kertaa mielessäni läpi niin tää jännitys ei ole mulla niin suurta. Voisinpa tähän alkuun sanoa jotakin tästä tarinasta (jos et jaksa lukea niin voit skipata sillä seuraavat tekstit voi olla joltakin osin tosi henkilökohtainen mutta nyt kun julkasen tän vikan osan niin haluan myös tässä selittää jotain mulle tärkeää)


IMG_2564

Kaikilla meillä on pelkoja tai päiviä jolloin voi tuntea itsensä ahdistuneeksi. Muistatteko kun silloin viime vuoden alkusyksystä pidin taukoa bloggaamisesta? Sanoin että mua ahdisti ulkona kuvaaminen. En muista mainitsinko koskaan että se ahdistus olisi mennyt ohi, mutta voin kertoa että ei se koskaan lähde pois musta. Mua nimittäin ahdistaa sellainen asia että mitä jos me ei ollakkaan olemassa. Mitä jos tää koko elämä meidän ympärillä onkin vain harhaa, mitä me ihmiset oikeasti ollaankaan, onko tää koko elämä edes todellinen. Aika hullulta toi kuulostaa jos multa kysytään, mutta toi on totta. Tollaset ajatukset pyöri mun päässä alkusyksystä niin paljon että mua ahdisti mennä ulos. Toisaalta oon ajatellut välillä että toi ahdistuneisuus liittyy mun kamalimpaan pelkoon joka on kuolema. Mä en vaan halua luopua koskaan tästä upeasta elämästä ja en varsinkaan halua että ne joita mä rakastan niin katoaisi mun luolta pois.

Mutta se onkin mun vahvuus sitten. Mun pelko ja ahdistus kasvattaa mua koko ajan, mutta yhden asian ne on saanut mutkin jo tajuamaan; mä voin kuolla rakastamieni ihmisten puolesta.



IMG_2591

Tähän tarinaan oon yhdistänyt mun koko mieleni. Mun kaikki surut, vihat, ilot ja kaikki tunteet, mun koko mieleni on ollut aina mukana tässä tarinassa. Niin myös mun pelko ja ahdistus sekä vahvuus

Mä rakastan oikeasti tätä maailmaa, mä rakastan kaikkia niitä maailmoja jotka on ehkä olemassa, mä rakastan ihmisiä joilla on mielikuvitus ja unelmia, mä rakastan iloita kaikista pienistäkin jutuista niin kuin jäätelön syömisestä koneen äärellä tai kavereiden kanssa olemisesta, mun rakkaus on myös luonut seitsemän upeaa hahmoa jotka kaikki osaa rakastaa myös jotakin. Osaatteko tekin sitten rakastaa näitä seitsemää? Osaatteko tekin rakastaa tätä maailmaa? Osaatteko te tarttua kaikkiin pienempiikin yksityiskohtiin mitä tää maailmankaikkeus pystyy meille tarjoamaan? Jos ette niin yrittäkää ihmeessä, koska ei tää maailmakaan aina niin kaunis paikka ole.


  picfic:  Veni, vidi, vici     
I came, I saw, I conquered 



Tiedätte nyt kaikki tarinan Illuusiosta. Tarina Illuusiosta on surullinen, se on yhtä surullinen kuin Scarletin mielikin. Mutta, eikö tämä teistä käy järkeensä? Kun Scarlet on surullinen ja heikko, niin silloin myös Illuusio on – mutta kun Scarlet on vahva ja itsevarma niin silloin Illuusiokin on vahva.



IMG_1496

 Scarlet: *tärisevä ääni*..Niin, mitä hyödytte siitä jos yritätte tuhota vain Illuusion? Jos te tuhoatte Illuusion, niin ette te pysty minua enää pelastamaan. Minäkin tuhoudun silloin.


IMG_1860

Yukari: *peruuttaa järkyttyneenä taaksepäin*


IMG_1838

Michelle: *katsoo järkyttyneenä eteensä*



IMG_1842

Oz: *romahtaa yhtäkkiä polvilleen*




IMG_1845

Oz: *katsoo käsiään jotka tärisevät* Mikä tämä olo on? Ihan kuin ruumiini hylkisi minua.




IMG_1847

Oz: *siirtää katseensa Michelleen joka tärisee myös* Mitä tämä kaikki on?




IMG_1858

Yukari: *yrittää puhua, mutta ei saa katsettaan irti Scarletista*









IMG_1866


Scarlet: *naurahtaa yskien* Yllätyitkö? *tärisevä ääni* Yllätyitkö kun en tapellutkaan sinua vastaan?




IMG_1877


Scarlet: *alkaa itkemään kivusta* Yukari tiedäthän..tämä oikeasti sattuu.




IMG_1883

Scarlet: *vetää hangon pois ja kaatuu maahan*




IMG_1900

Yukari: *valahtaa polvilleen Scarletin eteen*





IMG_1886

Scarlet: Tätähän sinä halusit vai mitä? Minä osaan lukea teidän ajatuksianne, mutta teidän ajatuksenne olivat ristiriidassa Illuusion kanssa *heikosti* Yukari, minä olen Illuusio ja Illuusio on minä.





IMG_1896

Scarlet: *nostaa katseensa Yukariin*




IMG_1903

Scarlet: *naurahtaa hieman* Minä kun oletin sinun nauravan nyt iloisena.




IMG_1913




IMG_1921

Yukari: *katsoo hädissään Illuusiota joka alkaa katoamaan*



IMG_1919





IMG_1926

Michelle: *katsoo kättänsä joka alkaa katoamaan vähitellen*




IMG_1931

Michelle: *siirtää katseensa Oziin ihmeissään* Minä..katoan.



IMG_1933

Oz: *katsoo apeana Michelleen*



IMG_1938

Michelle&Oz: *tuijottavat hiljaa toisiaan*


(samaan aikaan jossakin lähistöllä)


IMG_1941

Tewi: *alkaa hohtamaan valkeana*



IMG_1945



IMG_1496





IMG_1949

Yukari: *katsoo järkyttyneenä kuinka Oz ja Michelle katoavat*




IMG_1953

Yukari: *ääni täristen* Minne he menevät...Scarlet..*kuiskaa hiljaa* minne he katoavat?




IMG_1956

Scarlet: Kun Illuusio katoaa niin hekin katoavat. Ymmärrätkö nyt mikä Illuusio on?



IMG_1960

IMG_1965

Yukari: *katsoo avuttomana Scarlettia*





IMG_1987

Scarlet: *painaa silmänsä hitaasti kiinni* 






IMG_2048

Scarlet: Illuusio on minun mielikuvitukseni.





IMG_2063

Scarlet: *itkuisella äänellä* Yukari. Minä olen kuvitellut tämän kaiken, minä olen kuvitelut tämän paikan, Michellen, Tewin, Ozin ja kaikki muut täällä Illuusiossa asuvat. He ovat vain minun mielikuvitustani.




IMG_2051

Scarlet:  Illuusio on minun mielikuvitustani, sen takia te ette olisi voineet tuhota sitä. Se mitä minun mielikuvituksessani tapahtuu se tapahtuu myös täällä.





IMG_2069

Scarlet: Sen takia sanoin Tewille että vain sinä ja Izaya selviätte. Te ette ole mielikuvitustani, kun tämä paikka tuhoutuu te pääsette normaaliin maailmaan.



Yukari: *puristaa vihaisena kätensä nyrkkiin*




IMG_2088

Yukari: *alkaa yhtäkkiä kyynelehtimään* Entä Oz ja muut !? *huutaa vihaisena* Enkö tule näkemään heitä enää koskaan?




IMG_2093

Scarlet: *katsoo hämmentyneenä Yukaria*..Välititkö sinä heistä?




IMG_2102

Yukari: *pyyhkii kyyneleitään pois* En vaan minä rakastin heitä. He auttoivat minua.. he tekivät tästä kamalasta paikasta paremman !



IMG_2105

Scarlet: *siirtää heikosti katseensa taivaalle* Ai, niin se olikin. Te oikeasti rakastuitte niihin henkilöihin jotka minä keksin.



IMG_2113

Scarlet: *valahtaa yhtäkkiä veltoksi*




IMG_2119


Yukari: *silmät laajenee järkytyksestä* S-scarlet?




IMG_2130

Scarlet: *alkaa yhtäkkiä hohtamaan*



IMG_2140

Scarlet: *nousee hiljaa ylös omille jaloilleen*



IMG_2144




IMG_2147




IMG_2154

Yukari: *katsoo peloissaan Scarlettia joka kävelee hänen ohi*




IMG_2161

Scarlet: *kääntää päätänsä hieman ja hymyilee apeana Yukarille* 





IMG_2177

Scarlet: *leijuu hiljaa kannon päälle*




IMG_2182

Scarlet: Luupathan minulle että tulet rakastamaan heitä aina.




IMG_2200

Yukari: *katsoo peloissaan, mutta lumoutuneena Scarlettia*




IMG_2210





IMG_2296

Scarlet: *sulkee silmänsä ja naurahtaa*





IMG_1496



IMG_2383

Izaya: *katsoo hämmentyneenä eteensä*



IMG_2358


IMG_2402


IMG_2409



IMG_2386

Izaya: ....







IMG_2310

Scarlet: *kääntyy Yukariin päin* Minä uskon heihin, minä uskon Michelleen, Oziin ja Tewiin !





IMG_2314

Scarlet:  *huutaa* Uskokaa tekin heihin, rakastakaa heitä aina ja muistkaa huolehtia heistä ! 





IMG_2317

Scarlet: *katsahtaa taivaalle ja hymyilee* Rakastakaa minun pikkusiskoani, rakastakaa Illuusion herraa ja rakastakaa tuota luminaista yhtä paljon kuin minäkin rakastin.





IMG_2337

*valkoinen pöly alkaa yhtäkkiä peittämään Scarlettia ja Illuusiota*






IMG_2342






IMG_2350

Yukari: *peittää nopeasti kätensä kirkkaalta valolta*






IMG_2354


Yukari: *katsoo Scarletin ruumista joka yhtäkkiä hajoaa kahtia*






IMG_1924





11380343086_aa86b07cdd_b





IMG_1982





IMG_2475

*vaimean tuulen ääntä*



IMG_2410

*heinäsirkkojen sirinää*




IMG_2419

Yukari: *peittää kummastuneena kätensä auringolta* ..Onpa täällä kuuma. Nyt taitaa olla kesä.





IMG_2431

Yukari: ...*havahtuu yhtäkkiä omista sanoistaan* !! 




IMG_2435

Yukari: *yrittää taikoa keihästä käteensä*




13696683925_b134d24201_b

Yukari: En saa taiottua keihästä käsiini...minä en ole enää Illuusiossa.





14095070895_beb68cd9c2_b

Yukari: *palauttaa mieleensä muistoja*





17225673235_2ea288a451_b




IMG_2446

Yukari: *ilme muuttuu yhtäkkiä järkyttyneeksi* Niin..se kaikki oli vain Scarletin mielikuvitusta.




IMG_2467

Yukari: *kyynel vierähtää poskelta* 




IMG_2478anptaf




~                                ~                                 ~





IMG_2487

"Kulta, tähän tämä satu päättyy. Mutta arvaa mitä, sinä voit keksiä tälle lopun !"


"Lopun?"



IMG_2493

"Niin lopun. Mitä sinä tekisit Scarlet, haluaisitko sinä että tämän tytön ystävät katoaisivat ja jättäisivät tytön yksin?”



”Äiti, minusta hänen ystävänsä eivät saa kadota, he tekivät tämän tytön iloiseksi”



IMG_2508


 ”Minusta....minusta nämä hänen ystävänsä ansaitsevat elää. Jos kerran he tekivät tämän tytön onnelliseksi niin silloinhan tämä tyttö voisi kadota heidän puolestaan !  Silloin nämä hänen ystävänsä voisivat elää”


IMG_2516


Niin, äiti rakas. Minä pelkään kuolemaa mutta jos saan sillä pelastettua sellaisten hengen joita minä rakastan niin miksi en tekisi sitä? 


29 kommenttia:

  1. IHMISET SIIS oon lähtemässä Ruotsiin kolmeksi viikoksi ja sen aikana en tule postaamaan. Jos haluat kuitenkin tietää että mitä mun elämässä tapahtuu niin voit esim seurata mun instaa (@stupiditiesonia) tai flickriä (https://www.flickr.com/photos/99058794@N05/) tai sitten tumblriinkin oon päivittämässä aina jotain (http://baeshorty.tumblr.com/) Oon ottamassa Michellen mukaan Ruotsiin joten siitä napsin ainakin kuvia :-) Yritän tulla kommentoimaan teille aina jotain pientä mutta pärjäilkää kaikki ! <3

    VastaaPoista
  2. Luin tässä parisen viikkoa sitten koko tämän kuvatarinan putkeen, ja nyt sitten nämä viimeisimmät osat tähän perään. Haluan vähän kommentoida tarinaa noin yleisesti, ja tätä kommenttia ei siis ole tarkoitettu miksikään haukkumiskommentiksi vaikka siinä onkin kritiikkiä.

    Minusta tarina kokonaisudessaan oli sekava. Jotkin yksittäiset osat toimivat kyllä hyvin, ja erityisesti tarinan kertomien kuvien avulla toimi tässä kuvatarinassa hyvin. Tietysti kun tarinaa on tehty monta monituista vuotta ja sama juoni jatkuu koko ajan, tarinankirjoittajan kyvyt muuttuvat ja kehittyvät tässä ajassa ja tämän vuoksi tarinakin saattaa vähän muuttua. Tyylillisesti tarina pysyi samana loppuun asti, mikä oli hyvä ja koossa pitävä voima.

    Tarinassa oli kuitenkin paljon elementtejä, jotka jäivät täysin epämääräisiksi, pelkiksi maininnoiksi, unohtuivat myöhemmin tai niitä ei selitetty ollenkaan. Erityisesti alkupuolella tärkeässä osassa ollut korentoilluusio katosi tarinasta jossain vaiheessa täysin, mikä oli minusta ehkä hämmentävintä tarinassa. Minua jäi myös vaivaamaan, miten Scarlett ylipäätään pystyi luomaan illuusion. Oliko Illuusion ulkopuolinen maailma myös siis maagisia elementtejä sisältävä? Lisäksi en yhtään tykännyt siitä, että varsinkin keskivaiheilla kuvatarinoiden ajallista etenemistä ja muita yksityiskohtia täytyi selittää joko tarinan jälkeen tai ennen seuraavaa osaa. Tämä on mielestäni huono piirre tarinan kerronnassa.

    Pidin tarinan hahmoista ja ne olivat hyvin tehty omiksi persoonikseen. Ainoastaan Scarlettin hahmo jäi minusta aika epämääräiseksi, sillä hahmon luonne vähän vaihteli tarinan aikana eikä hahmosta kerrottu tarpeeksi asioita. Toisaalta kertomatta jättäminen loi hyvää salaperäisyyden tuntua Scarletin ympärille. Oz hahmona jäi minusta muita pinnallisemmaksi, ja hänen roolinsa tarinassa olisi voinut olla syvempi. Olisin myös ollut kiinnostunut siitä, miksi ja miten Scarlett keksi juuri nämä hahmot Illuusioon, mihin he pohjautuivat jne.

    Kuitenkin, tykkäsin tarinasta erityisesti yksittäisiä osia ja lyhyempiä juoniosioita lukiessa, mutta kokonaisuus oli sekava. Hahmot olivat hyviä, ja kuvat tukivat hyvin tekstiä ja dialogia. Minusta olisi mielenkiintoista lukea sinulta lisääkin kuvatarinoita, vaikka hieman lyhyempiä kuin tämä pitkä oli. Kuitenkin, tarinan pituuden ja sen tekemisessä kuluneen ajan huomioon ottaen, hyvää työtä : )

    VastaaPoista
  3. Noniin siis ihan ensiksi pitää sanoa että tää oli paras ja kamalin postaus mitä oon ikinä lukenut. Oon usein itekkin miettiny, et entä jos tää maailma jossa mä elän on jonkun kuvitelmaa, enkä oo itekkään todellinen. Siitä on tosi monta teoriaa, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mut tuskin kukaan oikeesti voi tietää sitä totuutta ja se on aika ahdistavaa tosiaankin. Mutta siis tää sun tarina! Tää on vaan niin nerokas ;--; Sun pitää kirjottaa tästä kirja kun tää on niin mahtava ;--; Täällä olis ainakin yksi ostaja vinkvink 8)) Rupesin tykkäämään Scarlettista ehkä vähän liikaakin koska nyt muo surettaa kauheesti että se kuoli. Enkä voi oikein sisäistää kunnolla tota että Michelle, Oz ja Tewi oli vaan Scarlettin mielikuvitusta ;--; Jotenkin rupesin ite rakastamaan näitä kaikkia sun hahmoja tän viimesen osan luettuani. Ää oot niin hyvä kirjottamaan ja valokuvaamaan, palvon suo ;--; ite oon ihan surkee saamaan minkäänlaista tarinaa aikaiseksi vaikka mun aivot kyllä kehittelee vaikka mitä e.e oot tosi lahjakas, tiedä se nwnwn Noi ensimmäiset kuvat Scarlettista oli muuten aivan ihania taas ;--; ♥ Ehkäpä suosikkini niistä oli toi eka, kun neiti on aseteltu niin kauniisti :3 no mutta siis, tää oli hyvin valaiseva kokemus ja sait mut taas miettimään asioita sillä lailla syvällisesti. Niin ja tosi hyvää Ruotsin matkaa sulle! Pidä hauskaa ^^

    VastaaPoista
  4. Aivan mahtava, mutta surullinen loppu tälle tarinalle♥
    näkee kyllä että oot oikeesti panostanu tähän!
    tuo kun yhdistät omia mietteitäsi näihin nukketarinoihin...jotenkin ihan koskettavaa oli lukea tätä
    oikeestaan itsekkin aloin miettimään, että mitä jos tää ei ookkaan todellista. pelottavaa
    ton tekstin pohjalta minkä kirjoitit tuli kyllä semmonen olo, että kyllä mäkin rakastan tätä maailmaa.
    joskus on ollut vähän epävakaita aikoja, mutta osasit pukea sun ajatukset niin hyvin sanoiksi, että oli helppo tulkita niitä ja saada tajuamaan että kuinka mahtavaa tää kaikki on!♥

    tykkään sun kirjotus tyylistä. waaa en vaan ymmärrä tää koko tarinan juoni on ollut niin mahtava alusta loppuun! (pitää ottaa projektiks joku päivä.. tai yö lukea nää kaikki tarinat uudetsaan)
    ja toi musiikki toi myös sellaisen jännän tunnelman tähän, plussaa siitä
    oot kyllä aina osannu valita hyvät musiikin näihin tarinoihin ♥

    nyt se kaikki on ohi..en vaan voi uskoa että tää päättyi.. tällä tavalla

    mutta toivottavasti pidät kivaa ruotsissa :)

    en si tiiä saako tästä kommentista mitään tolkkua, mutta oon aika häkeltyny.. ja heränny

    VastaaPoista
  5. Outs, kirjoitin just pitkän kommentin ja sitten se poistu.. Noh, alotan alusta (tällä kertaa kopion tekstin). Et arvaakkaan, kuinka paljon odotin tätä tarinaa. Kun näin sen hallintapaneelissa, niin otin jo mukavamman asennon ja valmistauduin lukemaan tän tarinan. Siks, koska halusin varata tälle aikaa. Ja se kannatti, sillä en pettynyt lainkaan.

    Jotenkin tämä loppu ei yllättänyt mua, sillä (tai sitten oon vain kuvitellut omiani) olen koko tämän pitkän tarinan aikana saanut jotenkin sellaisen käsityksen, että Scarlet rakastaa Illuusiota kovasti ja myös siellä olevia henkilöitä. Ei siis ihme, että osa Illuusiossa asuvista henkilöistä olisikin vain Scarletin mielikuvitusta. Hämmentäväähän se on, mutta miksi ei. Ajatus siitä, että omien rakkaittensa takia voi kuolla pelastakseen heidät on niin kaunis, vaikkakin surullinen. Oon aina pitänyt tarinoista joiden pääaiheena on ollut jonkinlaiset tunteet. Niinpä pidin siitä, että laitoit vielä omia mietteitä tästä tarinasta tohon alkuun. Niitä oli hieno lukea. Se, että oot onnistunut luomaan näin upean tarinan ja saamaan sinne vielä jotain henkilökohtaista on ihailtavaa. Kirjailijathan ottaa tarinoihinsa vaikutuksia omista mietteistä ja elämästä. Sanon jo tässä vaiheessa kommenttia, että oon varma, että tää sun tarina tulee olemaan ikuisesti yksi mun lempitarinoista.

    Kehunpa vielä tota musiikkia. Kuuntelen sitä tälläkin hetkellä, sillä saan siitä paljon insipiraatiota kommentoimiseen ja samalla mietin tota tarinan loppua. Pakkohan sitä on miettiä yhä uudelleen ja uudelleen. Se on sen verran hieno lopetus. Kehun vielä kuvien laatua, kuvakulmia ja muokkauksia. Kaikki on täydellisiä. Ai niin sun nuket on myös täydellisiä. Joku mainitsi, että Scarletin persoona jäi hieman epämääräiseksi. No pakko sanoa, että itse olen saanut sellaisen kuvan, että Scarlet on juuri tuollainen kuin on. Hieman ailahteleva ja noh.. Scarlet (en osaa selittää.. XDD). Toisaalta jos Scarlet on yhtä kuin Illuusio, nii Scarletin tunteet muuttuvat varmaan aina vähän väliä, jolloin Illuusiokin muuttuu (?). En tiedä miten itse sen näet, mutta näin itse ymmärsin :-D + Scarlet on kyllä ikuisesti lempihahmoni, vaikka muutkin nukkesi ovat ihania.

    Yksinkertaisesti sanottuna upea lopetus upealle tarinalle, jota oli aina yhtä ihana lukea ♥ + pidä hauskaa Ruotsissa!




    VastaaPoista
  6. IHAN SAATANAN CREEPYÄ TÄMÄ TARINA JA KOSKETTAVAA.
    yritän epätoivoisesti pyyhkiä kyyneleitä poskilta, yhh tää oli täydellinen lopetus tälle tarinalle, sika suloinen. ♥

    Ja juu, tuo aloitusteksti on ihan ymmärretävää, jotenkin tuntuu hämmentävältä et koko maailma on olemassa, ihmisineen ja eläiminee. Jotenkin sielu (tai no koko elämä ja tunteet) tuntuu mahdottomilta, ja se mitä hengelle käy kuoleman jälkeen on kanssa mielenkiintoista, en tiiä mut niin.

    Muttamutta, awwws tää tarina oli täydellinen jo ihan kokonaisuudessaan, tää idea oli ihana, ja nää kaikki hahmot oli suloisia, ja omaperäisiä.
    Nää kuvat oli ihania, niin muokkaukset kun kaikki muukin oli syötävän hyvää omnom.
    +++ Scarlet on jumalattoman kaunis neitonen, ja awws tuo luonne ja kaikki ♥
    ++ Pidähhän hauskaa Ruotsissa jaja postaile pian ♪

    VastaaPoista
  7. Ihana päätös pitkälle tarinalle, kappale sopi loppukohtaukseen tosi hyvin ja kuvat ja kerronta ovat kauniita!
    Alun teksti on hienosti kirjoitettu ja sai minut miettimään asioita eri näkökulmasta, lukisin mielelläni enemmänkin tälläisiä ajatuksia tai mielipiteitä :-)
    Nukkesi ovat uskomattoman nättejä ja odotan innolla seuraavaa postausta!

    VastaaPoista
  8. APUA KUINKA IHANA ja kamala (mutta luulen sun ymmärtävän mitä tarkotan tällä) Siis en oo varmaan koskaan lukenu kenenkään tarinaa, joka ois yhtä huolella suunniteltu. Tästä huomaa, että siinä on mukana sun tunteita, koska tää on niin mahtava. Mä en ees osaa sanoa mitään.

    Kai vielä teet tarinaa? Uutta tai jotain lyhyempiä edes?

    VastaaPoista
  9. Voi ei aivan ihana lopetus <3 Koko tarina on ollut mahtaisa ja tämä lopetus on sen arvoinen. Kyyneleet meinasivat nousta silmiini viimeisten kuvien, ja sanojen aikana. Upeaa. On mahtavaa, että sinä toit omiakin ajatuksiasi esille ja ne näkyivät niin vahvasti erityisesti tässä osassa :3

    VastaaPoista
  10. Ihana, ihanampi, ihanin! Aivan järkyttävän ihmeellisen ihana loppu, joskin surullinen jossakin määrin. Sydän meinas pysähtyä, ja kyyneleet kihota silmiin, kun tätä lueskelin.. Aivan kerta kaikkisen mahtaisa! <3

    Mielessä oli niin paljon, mitä sanoa, mutta eihän sanat riitä kuvaamaan sitä, miten paljon pidin tästä koko tarinasta! ;__;<3

    VastaaPoista
  11. Näkee, että oot käyttänyt tähän tarinaan paljon aikaa ja vaivaa! Voin uskoa, kuinka kauan oot ollut ulkona ja kuinka kauan ensin tän tekstin suunnittelemiseen, ja sen jälkeen kirjoittamiseen on kulunut aikaa. Vaiva ei kuitenkaan oo mennyt hukkaan, koska tää tarina on ollut ihan mahtava, niin kuin monet muutkin kommenttien perusteella ihan selvästi on ajatelleet :)!


    Ja oon kyllä itsekkin ajatellut paljonkin tuollaista, mistä alkuteksteissä kerroit, joten et siis ole yksin! Oon myös kuullut monilta, että heidänkin päässään liikkuu tämäntapaisia asioita. Toivotaan, että ahdistus menee ohi :)

    VastaaPoista
  12. Sydän jyskyttää tuhatta ja sataa > o < Huomaa, että olet kaatanut sielusi tähän tarinaan, tämä oli aivan uskomaton seikkailu. Loit hyvin omaperäisen ja kauniin maailman ja todella ihanat henkilöt. Aivan huikea lopetus, tarina ei todellakaan lysähtänyt kasaan (kuten itselläni), vaan tämä ampaisi lentoon ja kiisi suoraan avaruuteen, upea nousu~ Sieluun jäi tyhjä aukko, kun en enää tapaa nukkejasi tässä maailmassa ; n ; Ja niin kauniit viimeiset sanat, itken ; o ;
    Kuvat on taitavasti otettu ja muokattu, ovat todellakin yhtä tämän tarinan kanssa, visuaalisesti aivan uskomattomia. Scarlet oli tässä tarinassa niin kaunis, ei vain ulkonäöltään, mutta myös "sielultaan". Ottaa kohtalonsa niin rauhallisena ja viisaana vastaan (aivan itkettää ; A ;) Varsinkin viimeinen kuva Scarletista, niin lempeä, uhrautuva, viisas ja aaaaaa, rakastuin Scarlettiin <3

    Alkuun kommentoiden, on todella upeaa, että olet muuttanut ahdistuksesi ja pelkosi tarinaksi (ja vielä näin upeaksi tarinaksi). Jos yhtään lohduttaa, et ole yksin, itsekin pelkään kuolemaa. Se ei ole mukava tunne se, mutta sen kanssa voi ja pitää elää. Pelossa ei voi elää ollenkaan. On myös jännä huomata, että koemme ajatuksen "jos kaikki onkin harhaa" niin erillä tavalla. Itse saan siitä jonkinlaista lohtua, nimittäin jos mokaan kovin pahasti, ehkä se ei koskaan tapahtunutkaan. Lisäksi, vaikka tämä olisikin jollekkin olennolle harhaa, tämä on meidän todellisuus ja tämä on meille totta. Voimia ahdistuksen kanssa painimiseen, vaikka se ei koskaan katoaisi, uskon voimaasi pitää se pienenä olentona (välillä voi luovuttaa, mutta muistathan nousta taas jossain vaiheessa ylös, me rakastamme sinua) *lähettää voimahalin*

    VastaaPoista
  13. HMMNGHH MULLA EI OLE SANOJA D:::
    Okei ehkä on, yritän keksiä jotain huh
    Et tiiäkkään kuinka paljon mua jännitti kun näin että tää on julkaistu

    Noniin, nyt samalla kun yritän sulatella tuota loppua, puhun tuosta alkutekstistä vähän.
    Oon itekkin miettinyt jotain semmoista, että mitä jos tää maailma onkin vaan mun mielikuvitusta ja mikään ei oo oikeesti olemassa. Oon toisaalta liian tyhmä tehdäkseni jotain kunnon diagnoosia aiheesta, mutta se on kyllä kiinnostava ajatus joka vois olla jopa totta, ehkä... Itse en pelkää kuolemaa mitenkään... liikaa? :'D Siis joo, onhan se kauheeta kun jossain kohtaa kuolen, mutta enemmän mua pelottaa muiden ihmisten kuoleminen. En juurikaan välitä ittestäni sen vertaa, että pelkäisin henkeni puolesta. Ehkä joskus pelkään muttah niin. Ymmärrän ton ahdistuksen tunteen. :c Mulla on kyllä ahdistusta sen takia, että pelkään ihmisiä ja sosialisointia, koska oon niin awkward ja ujo etten kehtaa puhua kellekkään, ja aina jos joku näkee mut ulkona kuvaamassa niin mua alkaa ahdistaan. Ulkomaailma on pelottava paikka. Vielä tohon maailmajuttuun liittyen: mietin ihan hirveen usein sitä, että onpa outoo asua paikassa jossa on vaikka mitä. Siis ihmiset, eläimet, luonto, kaikki nää. Oon niin usein poissa tolaltani koska oon aika häröilevä ihminen, ja sitten kun jotenkin havahdun ja muistan, että asun täällä maapallolla, mulla iskee se ajatus että kuinka outoa onkaan olla ruumiillistuma, vaikka välillä tuntuu siltä että oon vaan joku sielu joka tekee milloin mitäkin täällä. En oo ikinä oikein ymmärtänyt tästä maailmasta mitään, ja nytkin on outoo miettiä, että mulla on ihan oikeat kädet joilla kirjotan, joissa kulkee veri ja jotka tuntee asioita kosketuksellaan. Oon niin todellisuudesta harhautunut henkilö, että joskus varmaan unohdan elämisen tunteen lopullisesti. Maailma on kyllä kummallinen paikka, ja pystyn tuskin koskaan ymmärtämään sitä.

    Okei nyt mun on pakko puhua tosta tarinasta koska aasdfghjklözxcvbnmmmqwertyuiopppppppppp
    Siis... En kyllä yhtään olis arvannut, että Scarlet päättäis riistää oman henkensä. D:: Luulin että tästä oli tulossa semmonen epic ninjatappelu Scarletin ja Yukarin kesken mutta ei. (Ei se siis haittaa mua, mun mielestä toteutit tän idean tosi hienosti!) Melkein rupesin itkemään yhdeksännen kuvatarinan kuvan kohdalla, ja katoin sitä ja kahdeksatta kuvaa kauan koska olin niin järkyttynyt ;_; Scarlet on luultavasti mun lempihahmo tästä koko tarinasta, se on niin mystinen hahmo jolla on asennetta. Ulkoa kylmä ja ehkä vähän syrjivä, mutta kuitenkin sisältä tunteikas. Haluun lyödä mun päätä tähän näppäimistöön kun mua surettaa niin paljon. ;^; Scarleeeet älä mene D::: En oo varma onko tota illuusiojuttua koskaan ennen selitetty (siis sitä että Tewi, Michelle ja Oz on vaan Scarletin mielikuvitusta), mutta jos on niin anteeksi, oon unohtavainen henkilö. xd Mutta siis yllätyin ja sorruin kun tuo fakta kerrottiin. ;-; En olis aatellut, että vaan Yukari ja Izaya on oikeita ihmisiä... Tää oli yks isoimmista plot twisteistä joita oon ikinä nähnyt, mukaanlukien kaikki kirjat, sarjat, pelit yms. Siis äh D::: Varmaan ensimmäistä kertaa mun käy hirveesti sääliks Yukaria, kun se oikeesti tunsi jotain Ozia, Michelleä ja Tewiä(kökin) kohtaan. ;^;; Tavallaan voin samaistua, koska mullakin syntyy aina hirveen syvällisiä tunteita pelihahmoihin, ja sitten kun ne (yleensä aina) kuolee, se pistää sydämeen ja kovaa. D:: Eihän ne mitään oikeita henkilöitä oo, mutta silti. ;_; Tää musiikki sopi niin hyvin tähän... Osaks vaan tuota surullista pianomusiikkia, mutta sitten se muuttuu tuommoiseks eeppiseks soitoksi. Scarletin loppupuhe oli niin kaunis, ja jäin niin heikon tuntuseks tuossa lopussa kun Yukari jää yksin puun alle istumaan. :c
    OON NIIN ONNELLINEN ETTÄ JATKOIT SITÄ VIIME TARINAN ALKUJUTTUA TÄSSÄ. sori köh
    En tiiä huomasitko, mutta kommentoin siitä viime postauksessa, kun halusin niin kovasti kuulla, miten se kertomus/muisto (?) jatkuu. Kiitoskiitoskiitos kun jatkoit sitä <3 Tosi kaunis tuo loppu kun Scarlet puhuu Yukarista ja kumppaneista, se nitoo täydellisesti tämän koko tarinan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Jatkoa tuolle ylemmälle kommentille koska Blogger kakka ei suostunut julkaseen koko kommenttia myhmyh)

      Haluan kiittää sua tämän kauniin sarjan tekemisestä. Oot todellakin nähnyt paljon vaivaa tämän juonen, hahmojen ja kuvien kehittelemiseen, joten hatunnosto sille. :3 Oon ihan hirveen haikee koska Illuusion tarina päättyy tähän, mutta toisaalta, eihän tää voi ikuisuutta jatkua (valitettavasti). Toteutit tämän vikan osan niin hyvin, että ennemmin suren tuota juonta ja sen karua totuutta kuin tän tarinan loppumista. Kertakaikkiaan ihana ja persoonallinen kertomus, ehdottomasti suosikeissani aivan Annikan tarinan rinnalla (joka sekin loppuu pian, eiih D:::) Nyt vaan tässä mietin mitä teen mun elämällä, kun tääkin tarina on loppu. ;-; Mulla on vähän sama tunne nyt kun sillon, kun pelaan jonkun hyvän pelin loppuun. Jää jotenkin onnellinen ja tyytyväinen, mutta samalla surullinen ja tyhjä tunne.
      Aivan mahtava ja upea ja jännittävä tarina hahmoineen, juonineen ja kuvineen.
      Kiitos paljon tästä ihanuudesta jonka oot meille tehnyt. ;v;

      Poista
  14. Siis mieletön lopetus! Vielä muutamia tarnoita sitten en olisi voinut edes uskoa että tässä käy näin. Tokassa vikassa tarinassa se olisi voinut käydä mielessä, mutta en kyllä tajunnut mitään! Aina siitä asti, kun illusion tuhoamista alettiin suunnitella, kuvittelin, että Yukarin ja Scarletin välille syntyisi taistelu. Sekin, ettei olisi arvannut lopussa käyvän näin tekee tästä hyvän, kun kaikki asiat vaan loksahtaa paikoilleen nwn
    Huomaa että oot panostanut tähän ja tarina oli sen verran mahtava, ettei se todellakaan mennyt hukkaan! Osaat tehdä tarinoista tosi tunteellisia ja siitä syystä vieläkin parempaa luettavaa ne ovat.
    Ajatus, tarinan loppumisesta on kyllä kamala ;__; näitä on ollut niin ihana aina lukea ja sitten niitä ei enää tulekaan. Tarinat ovat aina olleet iso päivän piristys!

    VastaaPoista
  15. Vitsi mikä loppu! Sanattomaksi vetää OwO Siis en kirjaimellisesti keksi mitään sanottavaa, kun ajattelee mitä kerroit alussa ja sitten tämä tarina. (Wau) Joo, en pysty kommentoimaan muuta kuin, että aivan ihana tarina *^*

    http://minpudolls.blogspot.fi

    VastaaPoista
  16. IHAN UPEA LOPETUS olit osannut jakaa tarinan tosi hyvin osiin, eikä lopussa tapahtunut liikaa, vaan se veti kaiken yhteen.

    tärisen tän tarinan jäljiltä

    meinasin sanoa että jään odottamaan jatkoa, ainii eiku en.
    en osaa sanoa mitään, koska tää oli niin upee

    VastaaPoista
  17. Tää oli kyllä sairaan hyvä lopetus, itsekin myönnän että purskahdin itkuun ;u; loistava tarinan lopetus, mutta kyllä jäi vähän haikea olo kun kaikki olikin Scarletin keksimää.

    VastaaPoista
  18. Mulla ei ole sanoja, apua nyt oikeasti. Vaikka olis todellakin syytä kehua tarinasi aivan maasta taivaisiin asti, tyydyn vain sanomaan että tää oli täydellinen. Ihana, huikea, mieletön koko tarina ja haikealla mutta hyvällä lopulla. Rakastuin sun ajatusmaailmaan ja mielikuvitukseen - tää sun tarinas oli parempaa luettavaa kuin hyvin usea kirja. Kaikki palaset loksahti kohdalleen, sun kaunis aloitusteksti ja kaikki, aivan kaikki okei wow en enää edes tiedä mitä sanoa

    VastaaPoista
  19. ... siis mitä, tajusin tässä juuri, etten ole vieläkään kommentoinut. Muistelin, että olisin kommentoinut tätä jo, mutta näemmä en olekaan (hmm, lieneekö ollut uni?). No, tämähän saadaan äkkiä korjattua!

    Muistan, että lukiessani tätä kirjaimellisesti haukoin henkeäni, koska en ollut pitkään aikaan lukenut mitään niin upeaa. Tämä on oikeasti täydellisin mahdollinen lopetus tälle tarinalle, en olisi ikinä osannut odottaa mitään tällaista. Ihan älyttömän ihana idea, sinulla on kyllä uskomattoman hyvä mielikuvitus. Jösses.

    Ensinnäkin, tuo alkuteksti oli jotenkin... ajatuksia herättävä? Ja hyvin kaunis. ♥ Sitten, kun kuvatarinan luettuani tajusin alkutekstin ja kuvatarinan yhteyden, haukoin taas hiukan lisää henkeäni. Tässä tarinassa kaikki on aivan viimeisen päälle mietittyä, huhhuh. En oikein edes löydä tarpeeksi hyviä sanoja kuvaamaan tuntemuksiani tästä viimeisestä osasta, tämä oli kokonaisuudessaan jotakin niin upeaa, ettei välttämättä olekaan olemassa oikeita sanoja kuvaamaan tätä. Joka tapauksessa, kiitoksia Sonja tästä täydellisestä tarinasta, tykkäsin tästä ihan älyttömästi! <3

    Tässä tarinassa on myös monta hyvin mielenkiintoista hahmoa. Michelle on tähän asti ollut suosikkini, mutta tämän viimeisen osan myötä aloin pitää Scarletista enemmän. Hän on ehdottomasti moniulotteisin hahmo tästä tarinasta, pystyn löytämään tuosta tytöstä kovin monta erilaista puolta. Ja tuo viimeinen kohta tästä tarinasta kertoi myös melko paljon Scarletista, mutta pelkästään hyvällä tavalla. <3 Ihana Scarlet.

    Tämä oli myös visuaalisesti hyvin kaunis osa, olit toteuttanut nuo kuvat äärimmäisen hyvin. Muokkauksiin oli selkeästikin nähty paljon vaivaa ja kuvakulmatkin olivat viimeisen päälle mietittyjä. Tykkään edelleenkin tosi paljon tavasta, jolla kuvaat nämä tarinat, näistä jotenkin kuvastuu kaikki se aika mitä olet käyttänyt näiden miettimiseen.

    Ja viimeiseksi haluan vielä sanoa muutaman sanan tuohon aloitustekstiin liittyen. Tunnistan nuo ajatukset, sillä samankaltaisia on liikkunut omassa päässänikin. Niinpä, entä jos meitä ei oikeasti olekaan? Itse olen ajatellut, että mitä jos me kaikki olemmekin jonkun toisen mielikuvitusta, pieniä pelinappuloita? Tai että omat ajatukseni eivät olekaan omiani, vaan joku on laittanut ne päähäni, suunnitellut joka ikisen sekunnin elämästäni? Hyi, menen ihan sekaisin tuollaisten ajattelemisesta. Mutta toisaalta, mitään ei ikinä saa selville, jos asioita ei kunnolla mieti... Ja olet oikeassa, että pelot ja ahdistukset pystyy kääntämään vahvuuksiksi. Siihen pitää vain uskoa.

    Okei, nyt taisi tulla aika hämmentävä kommentti, anteeksi. ^^'
    Joka tapauksessa, tämä tarina oli äärimmäisen ihanaa luettavaa. Paljon kiitoksia tästä. ♥

    VastaaPoista
  20. Jessus. En voi uskoa, että oikeesti tää huikee matka, joka sun blogissa ollaan saatu kokea, päättyi tähän postaukseen. ;__; Hhghh en tiedä mistä aloittaa.

    Mulle tulee aina niin nostalginen ja hyvä olo, kun meen kattoon niitä ihan sun ekoja postauksia. Erityisen hyvälle tuulelle tuun, kun käyn kattoon sen meidän "the ensikohtaamisen". :'D ♥ Se oli jotain niin awsumia, koska en olis ikinä voinu kuvitella, että yks nopeasti ja hätäisesti kirjoitettu kommentti uudelle nukkeilijalle voisi johtaa näin pitkään ystävyyteen!
    Ja sitten kun muistelen taas niitä sun ekoja tarinoita, niin.. waah, tavallaan musta tuntuu, että vaikka sä oot kehittyny ihan HUIKEESTI tarinoiden teossa tässä vuosien varrella ja oot tietysti kehittyny kuvaajana, kirjoittajana ja kaikkea, niin silti siellä ensimmäisessä tarinassa piilee se sama maaginen tunnelma, joka on vetänyt koko tän tarinan läpi viimeiseen osaan asti. >u< En osaa selittää sitä fiilistä, mutta sulla on oikeesti Sonjuli semmonen uniikki tapa tehdä tarinoita ja luoda maagista tunnelmaa niihin. Se sama tunnelma on säilynyt ihan ensimmäisistä tarinoista tänne loppuun saakka.

    Toinen piirre, jonka kaikista sun tarinoista voi löytää, on se sun mieletön itsevarmuus ja luottamus omaan tarinaasi. Sulla on aina ollut tarkat suunnitelmat ja tavoitteet sun tarinoiden suhteen, ja aina kun oot kertonu mulle jotain vaikka wapissa jostain tulevasta tapahtumasta tarinassa, niin kerrot sen aina semmosella varmuudella, että tuntuu kuin juttelisin jollekin maailman nerokkaimmalle tarinavelholle koskaan. Ja vaikka sulla onkin tarkat suunnitelmat, se ei oo koskaan estäny sua olemasta luova ja kokeilemasta jotain uutta! Sulla on tarinoissa aina tosi upeita ja erilaisia muokkauksia ja kuvakulmia, etkä oo koskaan pelänny rikkoa niissä mitään rajoja! Siis whoaha senkin Sonja-velho, sulla on kyllä mielettömästi rohkeutta tuoda sun mielikuvitus näiden kuvatarinoiden kautta esille. Se on ihan uskomattoman ihailtavaa sussa ja sun rajattomassa mielikuvituksessa. <3 Mä niin toivon, että sä hyödynnät tota sun mielikuvitusta edes jossain muodossa vielä jatkossakin! Sussa nyt olisi sitkeyttä vaikka kokonaisen fantasiaromaanin kirjoittamiseen! ^.~

    Nyt kun pääsin tosta dramaattisesta "mitä asioita tämä koko tarina on minussa herättänyt" -osiosta, voinkin siirtyä vähän hehkuttamaan tätä huikeeta lopetusta.
    Oon sanonut tän varmaan kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, mutta sanon sen silti vielä näin viimeisen osan kunniaksi:
    MITEN SÄ OSAAT? JESTAS, KERRO MINULLE NYT HETI.
    En ymmärrä, miten voit saada kuvat, vuorosanat ja tunnelman puhaltamaan näin hyvin yhteen hiileen. Jokainen kuva voisi olla osa jotain huippupanostettua shoottia, ja muokkaukset vain vahvistaa tätä väitettä. Nuo viimeiset Scarlet-kuvat... waah, niissä on jotain ihanan kylmää ja lämmintä samaan aikaan. ;w; Scarletin silmät, kaikki noi asennot ja vuorosanat... Dear god oon sekasin. Viimeisestä vuorosanasta ei varmaan edes tarvitse kertoa sen enempää, koska se on varmaan tullut sulle jo tässä vuosien aikana selväksi, että sun tarinoiden viimeiset vuorosanat on aina toimivia, ajatuksia herättäviä ja nerokkaita. Sä jätät tarinat aina mahtavaan kohtaan, ja tällä kertaa sä lopetit koko tarinan myös mahtavasti. Sulla on kyllä niin omintakeinen ja upea mielikuvitus, että voin vain suuresti kadehtia. >3< Voisinpa joskus kurkata sun pääsi sisään~

    VastaaPoista
  21. (part 2, kiitos html-sekoilujen)

    Aarghh, vaikka mä tiesinkin tän päätöksen paljastukset jo ennestään, se sai mut silti ihan shokkiin. ;__; Tää lopetus oli NEROKAS. Okei, edes nerokas ei riitä kuvaamaan sitä. Se oli GRANDILOQUENTTI goshh mulla on ollutkin jo ikävä tota sanaa. TTuTT Se sopi mun mielestä hyvin kuvaamaan tätä sun viimeistä tarinaa. Tää oli kerrassaan grandiloquentti tarina.

    "Illuusio on minun mielikuvitukseni."
    Toi lause avaa kaikki mahdolliset solmut ja ovet (ja kaikki metaforat mitä tähän hätään keksin), joita tää tarina on matkan varrella heittänyt lukijalle. Illuusio on Scarletin mielikuvitusta. Tää matka on käyty Scarletin päässä, ja kaikki nämä huiput Ozit, Michellet ja Tewit ovat olleet myös sen mielikuvituksen tuotetta. ;u; Muistan kun kerroit tän sun lopetuksen silloin vuosi sitten kun oltiin menossa nukkumaan meillä, ja mulle tuli oikeesti kylmät väreet. Oot hautonut tätä lopetusta jo tosi pitkään, ja on uskomatonta, miten oot sen pystynyt pitämään niin arvoituksellisena ja mysteerinä lukijoille. Ihailuni arvon tarinavelhoa kohtaan nousi taas monta pykälää ylöspäin. Uskomatonta aaaa ;__; ♥

    Tässä tarinassa toimi kaikki, siis ihan kaikki. Scarletin vuorosanat olivat erityisen tärkeässä osassa, ja siksi keskityin lukemaan niitä tavallista keskittyneemmin. "Rakastakaa minun pikkusiskoani, rakastakaa Illuusion herraa ja rakastakaa tuota luminaista yhtä paljon kuin minäkin rakastin" - tämäkin vuorosana oli ihan hemmetin kaunis ja koskettava. q__q Varsinkin rakastan siinä sitä, että Scarlet ei sanonut suoraa näiden hahmojen nimiä, vaan sanoi niistä tän tarinan aikana kehitetyt lempinimet.
    Myöskin viimeiset replat (joista aikaisemmin jo mainitsinkin) ovat ihan huippuja, koska ne on niin totta. Scarletista paljastui aivan ihana puoli tässä lopussa! ♥ Se mitä se sanoi uhrautumisestaan ystäviensä puolesta kuulosti jotenkin niin...hmm, sonjamaiselta, että sen takia se tuntui erityisen liikuttavalta. >3< Siinä kiteytyi ikään kuin koko tän tarinan teema sekä varmaan yksi sun omista motoistasi. ♥

    Kuvat olivat täydellisiä. Laatu oli täydellistä, kuvakulmat olivat täydellisiä ja niin olivat värit ja muokkauksetkin. Michellen ja Ozin seikkailut näissä vikoissa tarinoissa on ollu äärettömän suloisia, ja oli kovin surullista nähdä niiden katsovan toisiaan silmiin haihtuessaan. ;--; (Ja muutenkin noi haihtumiskuvat on saakelin hienoja!) Myös pikku Tepsukan haihtuminen oli todella koskettavasti toteutettu. Tewi ei sano kadotessaan mitään, mikä loppujen lopuksi kertoo tosi paljon Tewin rauhallisesta ja ymmärtäväisestä luonteesta. Sen ilmekin on noissa kuvissa niin...wää ;-;

    Scarletin ja Yukarin viimeinen kohtaaminen + musiikki = totaalinen pillitys. Osasit tehdä tuosta kohtauksesta tosi koskettavan ja kauniin, mutta se ei kuitenkaan ollu mikään siirappilopetus. Yukari ei varsinaisesti luovu kaunoistaan Scarlettia kohtaan tai muutenkaan sano tälle juuri mitään, mikä sopii tosi hyvin siihen. Ja kun lopulta Yukari makaa yksin puuta vasten ja tajuaa kaiken olleen Scarletin mielikuvitusta... mulle tuli jotenkin tosi ontto olo ;-; Apua. Liian kaunista.

    Joo mutta siis näin tiivistettynä haluan vielä sanoa sulle veli, että KIITOS tästä tarinasta. Kiitos kun oot jaksanu nähdä tähän näin paljon aikaa ja vaivaa. Kiitos kun oot jaksanu monta vuotta viihdyttää meitä sun upeilla tarinoillasi <3 Sä oot kyllä kuvatarinoiden kuningatar, ja siksi toivon tosi kovasti että saadaan lukea sun tarinoitasi vielä jossain muodossa jatkossakin. ;-;

    Paljon haleja ja pusuja sinne Ruotsiin sulle, toivottavasti sulla on ollu mukavaa! <3
    Tää lopetus oli täydellinen - täydellisempää ei olis voinut olla. Oot huippu. Amen.

    (+ anteeksi tästä sekavasta kommentista sekä sen myöhäisyydestä >~<' en ole yhtään tiennyt, miten voisin pukea ajatukseni tästä lopetuksesta sanoiksi)

    VastaaPoista
  22. Yhyh, tää tarina on kokonaisuutena täydellisyys!♡ oon nyt lukenut kaikki osat järjestyksessä ja pääsen vihdoin kommentoimaan miten paljon tätä rakastan. Ensinnäkin, sun nukkes on ihania! Varsinkin Scarlet on niin kaunis ihana punapää❤ ja toisekseen, kuvat ovat aina tosi hienoja ja tuovat värejä nätisti esiin. Ja tämä osa kuvatarinaa oli jotain niin kaunista, ettei oikein osaa edes sanoin kuvailla. Aloin melkein itkeä tarinan loppupuolella, koska tässä oli jotain tosi koskettavaa! OwO jään kyllä stalkkaamaan tätä blogia urakalla, keep up the good work!❤❤❤

    VastaaPoista
  23. // Pahoittelen kovin myöhäistä kommenttiani - tietäessäni tämän olevan viimeinen osa kuvatarinasarjaasi ja nähdessäni kuinka tärkeä ja henkilökohtainen postaus lopulta on, tahdoin panostaa viestiini - kehuihini - vielä hieman enemmän, etten vain unohtaisi mainita mitään.

    Ajatus maailman epävarmasta olemassaolosta on hyvin kiehtova, kun sitä siltä suunnalta katsoo - olin aiemmin todella rauhaton vastaavanlaisista kysymyksistä, joten samaistuin kirjoitukseesi enemmän kuin uskoisikaan. Olet varmaankin kuullut ns. Aivot altaassa-teoriasta? Elämän 'suurista kysymyksistä' on helppo ahdistua - mutta toisaalta, mitäpä niillä lopulta on väliä? Vaikka kuolisin ja saisin tietää ettei elämääni koskaan tapahtunutkaan, (menipä tuo filosofiseksi.. ^^') ainakin voin valita millaisia muistoja vale-elämäni oli täynnä. Jotain samansuuntaista Scarletkin tuntui tajuavan tarinan lopussa, pelastaessaan muut Illuusion asukkaat ja uhraten samalla itsensä - tuo viimeinen teko muutti kaikkien tarinan hahmojen suhtautumisen Scarletiin.

    Mitä itse tarinaan tulee - upea kuvatarinasarjasi sai kuin saikin arvoisensa lopetuksen, ylitit itsesi jälleen kerran, Moottinen! *_____* En muista milloin olisin viimeksi ollut näin liikuttunut nukkeblogia lukiessani. :'--) Sarjan kaksi viimeistä osaa antoivat koko tarinalle aivan uudenlaisen sävyn, ja tarinan lopun myötä Scarletista nousi myös minun ylivoimainen suosikkini tarinan hahmoista - tämä on vielä paljon syvempi persoona kuin antaa olettaa kuvatarinan aiemmissa osissa.

    "Illuusio on minun mielikuvitukseni."
    Tämä yksittäinen vuorosana sai kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin -- en taida seistä yksin kehuessani kirjoitus- ja tarinankerrontataitojasi. (Lisää kylmiä väreitä sain tajuttuani postauksen alun ja tarinan lopetuksen yhteyden, onnistuit luomaan omista peloistasi ja mielikuvituksestasi uskomattoman kauniin tarinan ja vielä jakamaan sen meille muille - ihailen suunnattomasti ~! ♥)

    Tarinan kerronta (Scarletin puhe äidilleen) on kertakaikkiaan nerokasta, Scarlet oli kuin olikin se inhimillinen hahmo jota Michelle ihaili. ;-; Olin aivan sanaton lopetettuani postauksen lukemisen, onnistuit luomaan täydellisen lopun täydelliselle kuvatarinallesi!

    Hyvää kesää sinulle ja nukeille, toivottavasti kesätyösi sujuvat hyvin! ♥

    VastaaPoista
  24. Ääääääää!!!¡¡¡!!!¡¡¡~~~ perfffffffectoooosshhh❤❤❤❤ ; __ ; ❤❤❤❤
    Kuules Sonja!
    Anteeksi kommentoin näin myöhään, mutta ihan rehellinen syy siihen on, että; EN OIKEESTI TIEDÄ MITÄ VOISIN KOMMENTOIDA NÄIHIN POSTAUKSIIN, KUN EN SAA SANOJA SUUSTA JA KIRJOITETTUA TÄHÄN KOMMENTTIIN!!!
    NÄMÄ SUN POSTAUKSET VAAN VIE SANAT SUUSTA!!!!! ❤❤ O, _ ,O~~~
    TAJUATHAN!!???!!!??
    Aika kauankin oon miettinyt tän kommentin kirjoittamista, mutta vasta nyt pääsin 'OIKEASTI' kirjoittamaan tän kommentin sulle! ♥ o ♥~
    Mutta parempi kommentoida myöhään, mitä ei ollenkaan! c ;;
    Tästä lähteeeeehh~ ‼‼
    ~

    ÄÄÄÄÄHJJKKK!!! Nyt heti aluksi tuntuu siltä etten keksi mitään, niin ihana ja koskettava tarina onnn!!! ❤❤ Sonja, TÄÄ TARINA ON IHAN VARMANA YKSI PARHAISTA MITÄ OON IKINÄ LUKENUT!
    Tajuat tietenkin itsekin, kuinka ihanaa tätä tarinaa oli lukea! ; ... ;~ I LOVE YOUUUUUUUUhhhh!!! Rakastan myös sun nukkeloisia, hyvin onnistuit lopettamaan tämän tarinan! ♥♥♥♥♥

    Ää, tää kommentti on ihan seko anteeksi en pysty enää mihinkään... 3 "":: ❤
    ~~~~~~~~~~
    Sait mun sydämmen vielä enemmän palasiksi tuolla alku 'puheellasi'...

    Kaikki ihan varmasti pelkää kuolemaa, eikä halua jättää rakkaimpiaan ihmisiä, eikä koko maailmaakaan.
    Se kun ajattelee, että; tämä meidän maailmamme olisikin oikeasti vaan mielikuvitusta tai vain pelkkää valhetta joka ei ole 'koskaan' todellinen, kuulostaa se kyllä niin karulta, kuin olla ja voi..
    Me kaikki ei välttämättä edes oikeasti olla mitään todellisia tai mitään, tai mistä sitä tietää? Alkaahan tää vähän kuulostamaan ja tuntumaan omituiselta, koko juttu. 0 • 0"~

    Mutta tuo mitä Scarlet sanoi ihan lopussa, se sai mut oikeasti miettimään tätä itsekkin omalta kannaltani..
    Mutta jos on oikeesti sellaisia rakkaita ja tärkeitä ihmisiä, joiden takia voisi tehdä mitä vaan, niin niitten vuoksi.... ¬__¬; ..mitä mä tässä oikein kirjotan, kun en tiedä mitä yritän kirjoittaa edes... ...................
    ~ ~
    ~ ~ Uusi kommentin alku:

    Iiiiwwwwwwwwww, täydellistä taass!! En osaa sanoa mitään järkevää taaskaan, mutta kiitos jos viitsit silti lukea! ❤❤ u 3 u ❤❤
    Nyt tekee vaan mieli tietää, että mitä aijot meille tän tarinan jälkeen väsätä Sonjainen? :3
    Aa, kiva katoin että Ozilla ei olis tukkaa tuossa yhessä kuvassa, mutta onhan sillä! ♥ Suloinen vaaan tuo Oz on! Ajatella, että Scarlet on itse ajatellut tällaiset upeat tyypit! WOAAAHHHGGGJJJ!! ♥♥
    SCARLET OLET IHANA, KUN UHRAUDUITKIN VIELÄ NÄITTEN MUIDEN PUOLESTA! Miten olet noin ihana nukkeloinennn!!???? ❤❤❤

    JA SONJA! Niin ihana on kuulla sinusta tällainen asia, että voisit itsekkin uhrautua sinulle rakkaiden ihmisten puolesta! ; u ;~~~<3
    Voi kuule, oon aina tiennyt, että oot tällainen ihanuus!! ...hehhehe kyllä... ♥

    MULLA OIS IHAN VARMASTI AIVAN TUHOSTI ASIAA SULLE MUTTEN EHDI KIRJOITTAA NIITÄ NYT!! ❤❤ Kuule pidä hauska loma vielä kun ehdit, ja nyt sanon ehkä liian myöhään tämän, mutta: Onnea sinne matkallesi, pidä sielläkin hauskaa ja postaile silloin, kun kerkeät‼ Odotamme kaikki rauhassa kärsivällisenä uutta postaustasi, naaaaww!!

    PS: Haluan vielä pahoitella, kuinka sekava tämä kommentti on..
    Ja varmasti tää komma sisältää miljoonia kirjoitusvirheitä... ; 33 ;♥♥
    Kiitos, kumminkin kuuluu sinulle kun jaksoit lukea tämän tylsimys kommentin ja ISOT KIITOKSET VIELÄ TARINASTA!!
    Kuin ihana oli lukea tämä huikea tarinasi, jota olet meille koko ajan vaivalla väsännyt ja käyttänyt aikaa sen kirjoittamiseen, kuvaamiseen ja muutenkin tekemiseen. Saadaan ainoastaan kiittää sinua, että ollaan saatu lukea koko tää huikea tarina ja päästy seuraamaan, minkälaisia sun nuket on ja mitä niille tapahtuu‼‼ ❤❤❤❤❤❤❤

    ♥♥♥MILJOONA HALIA SINNE SINULLE!! ♥♥♥ Tää tarina merkitsee mulle tosi PALJON!! \( o, u ,o )/ ❤

    ~Siniapila~

    VastaaPoista
  25. Ja muuten banneri ja blogin ulkoasu on aivan yyber kaunis!! ❤❤

    VastaaPoista
  26. Anteeksi ehkä myöhäisin kommentti ikinä, mutta oikeasti, tää oli niin koskettava ja ää mulla nousi kyyneleet silmiin tätä lukiessa. tää oli todella mahtavasti toteutettu, sekä toi asia välittyy hyvin lukijalle tässä. Älyttömän suuri kiitos kun oot jaksanu tän toteuttaa, tää on varmasti ollu välillä todella raskas kuvata. Mulla oli vaikka mitä kehuttavaa mut nytten oon jotenkin sanaton, tää oli upea.

    VastaaPoista
  27. Mullakin tais vierähtää poskelle kyynel kun luin tätä koko postausta, sillä mun syvin pelko on myös kuolema, joten samaistuin todella paljon tuotamonologia lukiessa :) Nyt kun "sanoit sen ääneen" että pelottavin asia on kuolema, mut rakkauden/rakkaiden puolesta uhrautuisin, niin kaikki mikä jäi epäselväksi tästä draamasta selkeni heti. Me kaikki ollaan vähän kuin Scarlet, miten hullulta se nyt kuulostaakin. Illuusio ja tämä koko tarina on ollu mulle tosi maaginen kokemus ja oon aina jokaista osaa lukiessa uppoutunut siihen täysin, tää tarina on itsessään oma maailmansa ja se on tosi hienoa miten sen olet kehittänyt (hei, sinäkin olet Scarlet!) Oon aina pitäny Scarletia kauheen itsekeskeisenä ja sen persoonallisuus on ollu aina vaan liian pinnallinen ja tän lopussa oli vaan ihan kamalaa katsoa Scarletin kuolevan ;_; Niin kun miten tää tapahtui?! (Scarlet on kyllä kaunis) Ja musiikki! Sen "luonne" muuttui aina täydellisesti juuri niissä kohdissa, missä oli jokin käännekohta ja olin vaan ihan ihmeissäni, loistava valinta. Rakastin tätä kuvatarinan päätöstä, kun Scarlet pelastaa kaikki ja tappaa itsensä, se on todellista uhrautumista rakkaudelle.
    Haluaisin vielä jotain tarinan tyylistä sun blogiin, koska oot niin hyvä tekemään näitä, mutta ehkei sen ole pakko liittyä illuusioon (se me ollaan jo nähty :D).
    Haluan kiittää sua tosi paljon et oot "uhrautunu" tekemään niin paljon tän tarinan puolesta, (vaikka tietenkin sä oot pitäny siitä itsekin, ei ois järkee tehä sitä jos ei tykkää, am I right?) jotta vaan tietäisit että joku sitä arvostaa, niin minä suuresti, joten kiitos :)
    PS. Ois kiva tavata taas joskus esim. miitin yhteydes :3

    VastaaPoista
  28. en tiedä muistatko mua enää, mut luin tätä blogia joskus ja tulin nyt lukemaan tarinan loppuun. en voi uskoa minkälaiseksi tää kehittyi. aivan loistava, sydäntäkoskettava tarina. loppu oli niin yllättävä että sai kyyneliin. en osaa oikein edes sanoa tähän mitään. tää oli tosi kaunis ja koskettava tarina. jokanen hahmo on niin erilainen ja niin täydellinen. tyyli jolla kirjotat on ihana.
    kiitos tästä kokemuksesta. tämä on ollu mahtava tarina ja on ollu ihana seurata sitä ihan alusta asti. kiitos♥
    t. rime-chan (rimennukkeblogi.blogspot.com)

    VastaaPoista